J t'aime Paris

Tänään 10.5 oli Helsingin Sanomissa arvioitu Jyrki Pellisen proosateos Pariisi. Teos pitää ehdottomasti saada omaksi. Aku Petteri Lehtisen arvostelu teoksesta oli niin houkutteleva ja osuva. Itse löydän Pariisista samoja tunnuspiirteitä, joita arvostelussa nostettiin esille. Lehtinen toteaa, että Pellisen Pariisi kerronta on rönsyilevää ja Pariisi tarjoaa itsensä sellaisenaan koettavaksi. Koen samoin. Pariisi on tunnetila ja mielenlaatu, joka on sellaisena koettava ja otettava vastaan. Ei kiintymästään kaupunkiin voi selittää toisille eikä kokemuksiaan laittaa järjestykseen. Selityksen kera katoaa jotain, joka on itse ja omakohtaisesti koettava ja kuten Pellinenkin toteaa, että kaikilla on oma Pariisinsa. Miten sitä "omaa" voisikaan välittää toiselle?

Lehtisen tekstissä oli myös toinen kohta, minkä koin omakohtaisena kokemuksena ” Pariisi kaupunkina viettelee rakastajansa uskomaan, että missään muualla ei kannata elää.” Tämän tunteen kokee joka kertaa, kun saapuu tai lähtee Pariisista. Saapuessa on tunne kotiintulosta ja jo lähtiessä eron ikävää. Ja niin sitä huomaa jo ajatuksissaan lentokoneessa suunnittelevansa seuraavaa matkaa, jotta ikävä hetkeksi hellittäisi.