Autenttinen ihminen ja työelämän muuri

Ihmisen tuleminen ihmiseksi on eksistentialismin ydintä. Ihmiseksi tuleminen liittyy puolestaan autenttisuuteen. Mutta mitä on olla autenttinen ja aito ihminen, tuntuu olevan ainakin minulle yhä vaikeampaa. Johtunee ehkä siitä, että työelämä tai lähinnä organisaatiot valitsevat nykyään myös omat arvonsa. Työntekijän oletetaan omaksuvan samoja arvoja ja noudattavan niitä ainakin osin. Usein se on välttämätöntä, jotta sovellut ja sopeudut. Vielä helpompaa on sopeutua, jos et ajattele. Toisinaan toivonkin omaavani tämän ajattelemattomuuden tilan, välinpitämättömyyden mielenlaadun.

Autenttisuus on minulle vapautta valita itsensä. Olen hahmottanut tätä itsensä valitsemista ja ihmisen tapaa olla aito Sartren epäpuhtaan refleksion (réflexion impure) näkökulmasta. Tämä on riittävän helppoa minun ajattelukyvylleni. Epäpuhdas refleksio sisältää tosikkomaisuuden, rooliin tukeutumisen ja vastuun pakoilun.

Tosikkomaisuus lienee tuttua, jos miettii tarkemmin. Jokainen meistä ottaa tai on ottanut joko tiedostamattaan tai tiedostaen todesta vääriä asioita, esimerkiksi arvoja, jotka eivät ole itse pohdittuja ja työstettyjä ja sitoutuu vielä toiminaan niiden mukaisesti. Se on inhimillistä, sillä selviät helpommin työelämässä. Menet vain virran mukana ja olet vakuttava ja kelpo työntekijä.

Toinen epäpuhtaan refleksion piirre on rooliin tukeutuminen. Arvelen, että monilla on kokemusta tästäkin. Missä tahansa työssä on helppo mennä tehtävänimikkeen taakse ja perustella siitä käsin ratkaisujaan: maailmassa olo voi olla esimerkiksi opettajan roolissa olemista. Tämä roolin väärällä tavalla ottaminen johtaa helposti oman minän unohtamiseen. Mutta kuinka helppoa sitä onkaan perustella työelämässä sinulle annetun roolin takaa asioita ja ratkaisuja. Ehkä sitä jaksaa aikansa, toiset koko työikänsä.

Kolmas epäpuhtaan refeleksion piirre on vastuun pakoilu, jota voisi pitää kaiken epämoraalisuuden lähteenä. Tämänkin piirteen tunnistan ainakin itsessäni aika ajoin. Kuinka helppoa on valita tie, missä joku sanoo miten toimitaan ja miten on toimittava. Meillä jokaisella on omassa työelämässämme ”messias”, jota me kuuntelemme ja jolle annamme oikeuden ratkaista asioita puolestamme.