En muista milloin löysin Albert Camus. Olen kuitenkin lukenut hänen kaikki suomennetut teoksensa ja omistan suurimman osan niistä. Lisäksi omistan teoksen L’ete, joka odottaa lukemistaan, kunhan kielitaitoni kohenee. Albert Camus oli nobelisti vuodelta 1957. Hän kuolee auto-onnettomuudessa 1960.
”Iltapäivä 4 kesäkuuta 1960. RN5-tietä lähellä Petit-Villeblevinin kaupunkia, 24 kilometrin päässä Sensista aivan Pariisin eteläpuolella Facel-Véga suistuu tieltä ja törmää puuhun romuttuen täysiin. Törmäyksessä kuolee matkustajan paikalla istuva Nobel-palkittu kirjailija Albert Camus.” (Mairowitz & Korkos)
Albert Camus luetaan eksistentiaaliksi. Hän oli de Beauvoirin ja Sartren ystävä jonkin aikaa, mutta heille tuli välirikko. Camus itse ei halunnut lukeutua eksistentiaaliksi, vaikka hänen kirjoituksissaan on ajatuksellista yhteneväisyyttä eksistentialisteihin tai ainakin minä löydän sitä. Olen kiintynyt Patrice Mersaultin hahmoon. Samanniminen henkilö on Camusin teoksessa sekä Sivullisessa että Onnellisessa kuolemassa.
Onnellinen kuolema on teoksia, jonka olen lukenut useaan otteeseen. Olen kiintynyt Patrice Mersaultin ja hänen ajatuksiinsa. Eniten minua viehättää kieli siis tässä tapauksessa suomennos. Teos on ollut yksi kimmoke sille, miksi olen alkanut opiskella ranskaa. Haluan lukea ”La mort heureuse” alkuperäiskielellä. Tämä iltapäiväkin on mennyt netissä, kun olen taas kerran yrittänyt löytää teosta. Haluan sen omakseni joka suomeksi tai ranskaksi. Pariisissa käydessäni olen usein kysellyt sitä kirjakaupoista, mutta tuloksetta.
Teos sisältää paitsi kuvauksia luonnosta kuten … ” Meri laskosti hitaasti itseään laivan kylkiä vasten” myös filosofisia mietelmiä, jotka eivät avaudu helposti ” Kun hyvinä päivinä uskoutuu elämälle, sen on pakko vastata. " Edellä olevat ovat esimerkkejä teoksen ajatuksista ja lauserankeista, miksi olen koukussa Onnelliseen kuolemaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti