Minä ja Simone de Beauvoir

Ihastuin aikoinani Simone de Beauvoirin itsellisyyteen ja riippumattomuuteen parisuhteessa sekä hänen vakaumukseensa omistaa oma elämänsä älylliselle työlle. Sartren pitkäaikaisena elämänkumppanina ja rakastettuna Simonen elämä ei ihan mennyt niin kuin hän kirjoitti. Lukemani mukaan myös hän tunsi mustasukkaisuutta ja suhde Sartreen oli toisinaan hyvinkin ristiriitainen. Mutta ainahan pitää olla unelmia ja ideaalia, mitä tavoitella.

Jossain vaiheessa tutustuin Simone de Beauvoiriin myös kirjailijana. Olen lukenut kaikki de Beauvoirin suomennetut teokset. Ranskankieltä en vielä osaa niin hyvin, jotta lukisin teokset alkuperäiskielellä. Se on haaveeni ja minulla on kirjahyllyssäni ranskaksi teos Murtunut nainen, La femme rompue. Jostain on aloitettava. Teos koostuu kahdesta novellista ja kertoo kahdesta naisesta. Molemmat naiset etsivät itseään ja yrittävät tarrautua nykyhetkeen ja elää parisuhteessa. Simone de Beauvoir kirjoittaa naisista viisaasti, pehmeästi ja rauhallisesti. Tarinat ikään kuin soljuvat eteenpäin. Teemat joita hän käsittelee, ovat alati ajankohtaisia; ikääntyminen, työssä jaksaminen, rinnakkaissuhteet, riippuvuus, yksinolo ja seuraavan sukupolven erilainen arvomaailma.

Simone de Beauvoir herättää kuitenkin myös ristiriitaisia ajatuksia. Hän oli älykäs ja loi itselleen 50- 60 luvulla aseman yhtenä hyvin vaikutusvaltaisena filosofina. Hän kirjoitti naisen asemasta. Hänen klassista ja paljon siteerattua lausettaan ”naiseksi ei synnytä, vaan naiseksi kasvetaan.” lainataan toistuvasti. Keskustelu naiseudesta ja naisen asemasta jatkuu.

Kuolemakaan ei erottanut näitä kahta: de Beauvoiria ja Sartrea. Pariisissa Montparnassen hautausmaalla on heidän yhteinen hautamuistomerkkinsä. Kävijät jättävät haudalle omia muistojaan. Kun viimeksi kävin siellä, oli haudalle jätetty kukkia, metrolippuja, pieniä kiven palasia, runoja jne. Mitä kullakin kävijällä sattuu olemaan mukanaan ja ajatuksissaan.



Simone de Beauvoir ja Jean-Paul Sartre sulassa sovussa