C'est la vie - ranskatar ja ruoka

Omistan Miereille Guiliano’n teoksen Ranskattaret eivät liho. Ranskassa käydessäni olen omiin arkihavaintoihin perustuen todennut saman; ranskattaret ovat melko hoikkia tai normaalipainoisia. Guiliano’n teos on viihdyttävä ja hyödyllinen. Viihdyttävä siksi, että se ei sisällä mitään tiukkoja laihdutusohjeita, vaan siinä ruokailuun, painonhallintaan ja hyvää oloon liittyvät asiat nivotaan kiinteäksi osaksi arkipäivää ja ruokailusta nautitaan. Mitään ihmedieettejä ei tarvita. On vain kuunneltava omaa kehoaan periaatteena ”vähän lisää kävelyä ja vähän lisää vettä.” Ei dieettiohjeita, vaan oikeat ja sinulle sopivat ruoka-ainekset. Teoksen hyödyllisyysnäkökulma tulee siitä, että se sisältää monia hyviä ja toteuttamiskelpoisia reseptejä esimerkiksi monia lämpimiä ja kylmiä keittoreseptejä mukaan lukien leivänteko-ohjeet. Suklaa ja suklaan syöminen sekä jälkiruoat ovat osa ruokavaliota.

Ja kyllä, suklaata voi syödä hyvillä mielin, sillä periaatteena on, että pienet nautinnot (menus plaisirs) ovat tärkeitä ja on opittavat nauttimaan niistä. Ja kun syö, on opittava arvostamaan sitä mitä syö. On hyvä pitää aistinsa valppaina, oltava jonkinlainen annostaju ja käsitys ruoan laadusta ja ennen kaikkea käsitys omasta hyvinvoinnistaan. Tämä pätee myös suklaaseen nimittäin annostaju ja nautinto. Itse syön päivittäin tummaa suklaata, mutta en levykaupalla. Muutama pala päivässä riittää.

Muutama ohje jonka olen kokenut omaksi Guilinao’n teoksessa:
- ajattele terveellistä ruokaa
- vältä niin sanottuja rasvattomia ja sokerittomia ruokia
- rakasta leipää eri muodoissa
- nauti suklaasta etenkin tummasta
- älä laihduta vaan yritä tasata syöminen, juominen ja liikunta
- älä käy kovin usein vaa’alla
- älä katsele paljon televisiota

Edellä olevat ohjeet tukevat ajatusta, että jokainen on vastuussa omasta tasapainostaan ja kun tasapaino horjuu, niin sille on tehtävä jotain. Tasapainon ”korjaussuunnitelman” tulee perustua omiin mieltymyksiin ja oman kehon tuntemiseen, ei siis ulkopuolisiin ohjeisiin.